Väärin yritetty

 In Työelämän meininki, Yrittäjyys

Yrittäjyys on nosteessa. Yrittäjistä tarinoidaan, yrityksiä pitchataan, yrityksiin sijoitetaan. Yrittäjyyteen kannustetaan. Yrittäjämäistä asennetta ja yritteliäisyyttä ihannoidaan. Julkisuudessa hehkutettujen yritysten joukkohuumasta ei kukaan jää osattomaksi. Enemmistöllä on yrittämisestä jonkinlainen totena otettava kokemus, mielipide vähintäänkin. Hämmästyttävän useat tuntuvat tietävän siitä kaiken. Yrittäjyys on vähän niin kuin äitiysmasu: käpälöinti ja isoääninen lässytys sallittu, olitpa tuttu tai et.

Yritän tunnistaa yrittäjyyshypetyksestä itseäni ja yritystäni. Olenko minä yksi niistä, josta kaikki lakkaamatta kohisevat? Jos olen, velvoittaako se minua jotenkin? Jos en, yritänkö väärin?

 

  1. YLEISTYKSET YRITTÄJISTÄ NOSTAVAT NISKAVILLAT PYSTYYN

Yksi yrittää sisäisestä palosta, toinen peritystä ohittamattomasta mahdollisuudesta, kolmas pakosta. Yksi tavoittelee enemmän vapautta, toinen rahakasta exit’iä, kolmas paremmin osaamistaan vastaavaa työtä.

Uudet yrittäjät ovat pääsääntöisesti nuoria, nykyajan amok-tyyppejä, jotka ovat valmiita uhraamaan vähintäänkin itsensä (yöunensa, ennakkoperintönsä, ihmissuhteensa) intohimonsa ja näyttämishalunsa eteen. Lisäksi kaikki yrittäjät tekevät töitä 25/8. Koko ajan. Koska hullunahkeruus ja ylitsevuotava työmoraali koskevat itsestään selvästi yrittäjiä. Kaikkia yrittäjiä.

Yleistyksiä yrittäjistä kuulee ja näkee tämän tästä. Ei palkkatyöläisiä tai tietyn toimialan työntekijöitäkään niputeta samaan nippuun, miksi sitten yrittäjiä.

 

  1. YRITYKSET EIVÄT OLE VELJEKSIÄ KESKENÄÄN

Kotikulmillani on autokorjaamo. Sellainen Härski Hartikainen –style. Samalla tontilla on varaosaliike ja automyyntifirma. Kolmikko on saanut synergiaa toisistaan about 15 vuotta. Jos he perustaisivat narikkansa vuonna 2015, nostaisi media moisen yritysekosysteemin framille ja kiittelisi poikain avaramielisyyttä toimia verkostomaisesti yhdessä. Tai sitten ei.

Paikallisessa Business Parkissa on tietoturvaan keskittynyt teknologiayritys. Kasvu on vuotuisesti noin neljän työntekijän luokkaa. Rekrytointikamppikset tehdään jos ei Snapchatissä, niin somessa kuitenkin.

Keskustassa sinnittelee pienenpieni myymälä, jossa yrittäjä on aamusta iltaan suunnittelemassa, valmistamassa ja kauppaamassa omaa vaatemallistoaan. On yrityksiä, jotka ovat löytäneet oman nichensä. Menestyvät huikean tai vähintäänkin kyllin hyvin, mutta jotka ei julkisuudessa paistattele.

Samaan aikaan toisaalla startup-yritys ja bisnesenkeli lyöttäytyvät yhteen ja tuotekehitys sähköhammasharjasta peliohjaimeksi voi aloittaa maailmanvalloituksensa. Uusi Nokia. Eikun siis Supercell.

Ja sitten on yrityksiä, jotka muistuttavat entisaikojen sekatavarakauppoja: kaupataan ja tehdään mitä milloinkin. Pääasia että raha liikkuu, strategiasta ja toiminnan terävöittämisestä viis.

Ei ole kahta samanlaista yritystä. Kuten ei ole tismalleen kahta samanlaista muutakaan työorganisaatiota tai ihmisryhmittymää. Kukin tavallaan. Variaatioissa löytyy. Ei ole yhtä oikeaa tai väärää.

 

  1. YRITTÄJÄ ON IHMINEN

Kysypä yrittäjältä, miten menee. Kysy vaikka tiistaisin, joskus ensi viikolla ja joka kuun puolivälissä. Se, millaisen vastauksen saat riippuu siitä, miten yrittäjä suhtautuu sillä hetkellä tilanteeseensa.

Yhdellä menee kaikilla mittareilla hienosti, mutta kommentoi vaatimattomasti, että onhan tässä väännetty ja paljon on töitä vielä tekemättä. Toisella kassavirta on ollut laimeaa jo hyvän aikaa. Vastaus on kuitenkin pirteä ja innostunut: ässät hihassa odottaa malttamattomana oikeaa hetkeä avata peli. Kyllä se vielä tulee, ollaan aivan varmoja siitä. Kolmas on keskellä isoja päätöksiä ja olo on vähintäänkin sekava. Kunnes selkenee. Neljäs tasapainoilee säännöllisesti itsensä johtamisen, jaksamisen, uskon ja toivon kanssa.

Yrittäjäkin on ihminen. Kaikki ihmisyyden ilmentyvät koskevat myös yrittäjää. Ei varsinaisesti mikään uutinen. Tilanne- ja tunnelmabarometrit vaihtelevat päivän kunnon mukaan. Yrittäminen on laiffii siinä missä muukin elämä.

Muistetaan vastedes useammin sekä yritysten rikas monimuotoisuus että yrittäjien ihmisyys. Kuin myös se, että yrittäjyyden yksi tärkeä aspekti on valinnanvapaus. Sitä paitsi omaleimainen on vähän hiivatin vaikea olla, kun ympärillä halutaan koko ajan lyödä milloin mikäkin (vanha ja tuttu) leima otsaan. Tämä on etenkin uusia tuulia halkovien yritysten ja yrittäjien ongelma.

Vaikka ihmismieli on taipuvainen lokeroimiseen ja yleistämiseen, kannustan meitä kaikkia karsinoinnin vähentämiseen ja normaali-käsitteen laajentamiseen. Tällaisena kiihkeän muutostempon ja yrittäjyyden kulta-aikana olisi se hyvin tervetullutta. Samoja odotusarvoja ei tule kohdistaa kaikkiin. Yhden väärä on toisen oikea.