Voiko yrittäjänä luoda uraa?

Kun ryhdyt yrittäjäksi, on urasi sinetöity. Klousattu. Finito. Sen jälkeen merkitsee vain se, miten yrityksesi menestyy. Oma kehittymisesi palvelee ensisijaisesti yritystä. Mainetta saat asiakkaittesi ansiosta. Toimeentulo riippuu asiakkaittesi kiinnostuksesta ja tarpeista, menestys toteutuu heidän ansiostaan. Työtulevaisuutesi riippuu siitä, kuinka etevästi hoidat yritystaloutta, miten taitavasti käytät pelisilmää kilpailu- ja yhteistyötilanteissa ja kuinka nopeasti muuntaudut toimintaympäristön muutoksiin. Sekä siitä, miten tekemistäsi otsikoit, miten siitä kommunikoit.

Brändätäkö yritystä vai itseä?

Taiteilu sen välillä, brändätäkö yritystä, sen palveluja vai itseä, voi olla melkoinen pähkinä. On kyse tuotteistamisesta. Mitä tuotteistaa? Mihin haluat maineesi liitettävän? Mihin yrityksen imago perustuu? Kuka tai mikä on yrityksesi lippulaiva? Mistä asioista haluat tulla kiinnostavaksi? Mihin perustat olemassaolosi ja kaiken toimintasi? Perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Etenkin yksin- tai pienyrittäjälle.

Oma suhtautumiseni tulee nyt tässä. Mainittakoon, että käytän termiä ’brändäys’ vähän vastentahtoisesti. Se resonoi itselleni aina vaan kovin päälleliimattuna, helposti poisrapisevalta must-glitteriltä. Se on kuitenkin ilmiönä hyvin HIP ja HOT, joten saadakseni haluamani huomion, niin tottamaar ratsastan sillä minäkin.

Juurikysymykset 

Puolessa välissä kohta 6-vuotista yrittäjätaivaltani laitoin itseni seinää vasten. Kysyin itseltäni, siltä ihmiseltä ja persoonalta, ei siltä yrittäjältä, muutamia kysymyksiä.

Missä bisneksessä haluan olla mukana?
Kenen joukkoihin haluan kuulua, kenen en?
Mihin haluan tehdä eroa, kaulaa. Mihin haluan liittyä?
Minkä puolesta haluan liputtaa?
Mihin uskon, vaikka mörökölli minut veisi?
Mitä olen valmis tekemään niiden asioiden eteen, mitä arvostan?
Mitä en ole valmis tekemään, missä menee rajani?
Mikä on hintani? Mikä on menestyksen hinta? Millä asioilla ei ole hintaa?

Ihailen tuotteistamisguru Jari Parantaisen kikkailemattoman suoraviivaisia oppeja. Silti samaan aikaan tiedän, että ne jutut eivät toimi minulle ihmisenä, jos vaikka yritykselleni toimisivatkin. Näin ollen tein muutama vuosi sitten linjauksen. Sen sijaan, että tuotteistan ja myyn palvelujani, alan myymään itseäni. Päätös oli mentaali- ja asennetasolla suuri, vaikkei juuri ulospäin näkynytkään. Some-kanavissa esiinnyn omalla nimelläni, nettisivuilla olen ensisilmäyksellä esillä minä, vasta toisella silmäyksellä palveluni. Päätös antoi luvan olla kilvoittelematta areenoilla, joita en kokenut omakseni. Se vapautti monista paineista.

Yrittäjyys buustaa uraa

Aloittaessani 2012 lupasin itselleni, että teen tätä [yrittäjyyttä] niin kauan, kunnes tiedän, toimiiko se vai ei. Vielä en tiedä lopullista vastausta. En sitä, että toimii. En varmuudella myöskään sitä, että ei toimi. Joten jatkan. Monen yksittäisen kokeilun suhteen olen saanut jo todeta, mikä ei sovi omaan pirtaani, mikä ei ns. ’mene’. Jokaisen epäonnistuneen kokeilun rinnalla on aina lymyillyt kiinnostavia uusia alkuja, joista jatkaa kurssin uudelleenlaskennan jälkeen. Taitaa moisessa tempoilussa muuten toteutua hyvin yrittäjyyden perimmäinen olemus.

Oman starttini jälkeen on työelämä muuttunut suuntaan, jossa yrittäjyys-hype on noussut kaikkien käyrien yli ja ohi. Se on saanut löyhemmän statuksen loppuelämän uravalintana. Yrittäjyysaikeet ja -kokemukset tunnustetaan kaiken ikäisillä merkittäväksi, jopa tavoiteltavaksi urareferenssiksi. Yritysekosysteemit ja yrittäjyys yhtenä työn tekemisen muotona ovat nopeasti nousseet perinteisen alihankinta- ja palkkatyön rinnalle.

Sitä niität, mitä kylvät

Päätös alkaa myydä itseäni, osaamistani ja edellä käyvää näkemyksellisyyttäni, on ollut minulle oikea. Myönnän, että usko on ollut aika ajoin koetuksella, enkä vieläkään osaa tehdä kauppaa itselläni parhaalla mahdollisella tavalla. Se on kuitenkin hiljalleen, mutta selvästi alkamassa kantaa toivomaani satoa.

Koen, että olen tekemässä uraa yksilönä, Elinana. Yksi merkkipaalu on saavutettu silloin, kun uudet asiakkaat ottavat yhteyttä ja kysyvät, miten voisin heitä auttaa heidän ratkaisua vaativassa asiassaan. Heillä ei ole käsitystä ulospäin suppeasta, mutta käytännössä erittäin monipuolisesta palvelurepertuaaristani. Ei edes vastaavista referensseistä. He eivät tiedä, mitä kaikkea teen tai en tee. He ovat kiinnostuneita siitä, mitä edustan ja osaan. He haluavat tehdä minun kanssani töitä, koska olen minä.

Paras todistus valitsemani linjan oikeudesta on viimeisin ura-loikkani, josta kerron piakkoin lisää. Kutsun sitä uraloikaksi, siitäkin huolimatta, että teen sen yrityksenä. Se ei olisi ollut mahdollista ilman yrittäjänä, henkilönä profiloitumista.

Yrittäjyys luo elämänuraa, ei vain työuraa. Siksi priorisoin ihmistä sen subjektina.

PS. Väärin yritetty -bloggaukseni 3/2016 sisältää vähän samanhenkistä pohdintaa yritysten ja yrittäjien erilaisuudesta.

 

 

Kuvasta kiitos Anna Aalto, Ankara Design.