Yrittäjätarinani

Sain loppuvuodesta 2015 kunnian kertoa uratarinani Monsterin Mirva Puraselle. Omaa tarinaani lukiessani tajusin, että työelämästä voi nostaa esille hyvinkin erilaisia versioita. Tämä nimenomainen nosto otti esille toisen niistä kahdesta draiverista, jonka johdosta rohkaistuin alunperin yrittäjyyden tielle.

Yrittäjyydelleni oli kaksi syytä. Toinen oli havaitsemani kasvava tarve aikuisten työikäisten ja -haluisten (etenkin korkeakoulutettujen) uraohjaukselle. Siihen kytkeytyy osaksi myös Monster Klubin juttu (kas tässä ole hyvä). Koko homma liittyy isoon kuvaan työelämän vaatimuksista, jatkuvasta muutoksesta ja siitä, miten yksittäinen ihminen voisi saada työelämältään enemmän iloa. Osata navigoida taiten ja olla luottavaisempi eri työuran vaiheissa.

Toinen syy oli niin ikään laajalti havaitsemani ilmiö osaamisen hyödyntämättä jättämisestä työpaikoilla. Yrityksissä puhutaan kovasti kehittämistarpeista ja osaamisvajeista, toimintaympäristön muutoksesta ja kilpailukyvykkyyden ylläpidosta. Kouluttaudutaan ja kurssittaudutaan, hankitaan tietoa ulkopuolelta, nojataan vieraiden viisauksiin ja hypätään kehittämisprojektista toiseen. Mutta ei oteta selvää mitä oma porukka oikeasti osaa. Siis mitä muuta se osaa, kuin sen mikä just sillä hetkellä kuuluu työnkuvaan. Paljon potentiaalia hukataan. Alikäytetään. Samaan aikaan henkilöstö uupuu ja turhautuu, koska tehtävät eivät vastaa osaamista. Teemasta tarkemmin blogissani: Osaamisen väärinkäyttö.

Miksi yrittäjäksi eikä palkkatyöhön? Siksi, että sellaisia positioita ei tuntunut olevan, missä olisin voinut yllä mainituissa asioissa palvella. Siksi, että osaan enemmän, laajemmin, uskaliaammin, pidemmälle ja monipuolisemmin, mitä oli mahdollista tehdä. Ei löytynyt sopivaa työpaikkaa, joten loin sellaisen itse. Simple as that. Sillä tiellä ollaan. Matka ja työ jatkuu.