Osaamisviestintää

Elämäntapataloudessa kun elämme, on kysymykseen ”Kuka olet?” yhä useampia vaihtoehtoja (ks. Aaltonen&Jensen 2012). Työelämään liittyvissä tilanteissa ainoa vastausvaihtoehto ei enää ole se, mitä tekee työkseen. Erilaisiin small talk –tilanteisiin liittyy aina jonkinasteinen myynnillinen aspekti, jolloin vastauksen on syytä sisältää kiinnostusta herättävä iskurepliikki osaamisesta. Osaamista pitää personoida. Eikä vain omistajansa näköiseksi vaan myös käyttökohteensa mukaan.

Polveilevat urat, moniosaaminen, projekti- ja verkostomainen työ, osa-aikaiset ja päällekkäiset työsuhteet. Kaikki ne kertovat aikamme ilmiöstä, osaamispaimentolaisuudesta. Osaaminen siirtyy uusille alueille aina, kun vanhat kuviot eivät enää pidä kyllin hyvää elämänlaatua yllä.

Osaamista sovitetaan uusiin asetelmiin, sitä muovataan ja annostellaan. Osaamista pitää osata viestiä yhä monipuolisemmin, strategisia nostoja tehden. Kykyjä ja aikeita saa esitellä mitä yllättävimmissä paikoissa, selkeästi ja tilanteeseen osuvasti.

Osaamisviestintä on verrannollista sosiaalisen median nopeaan, lyhyeen, ytimekkääseen ja tilannesidonnaiseen viestinnän lajiin. Lisäyksenä se, että osaamisviestintä on hallittava spontaanisti myös offline eli livenä. Kyetäkseen tähän tarpeelliseen nykyviestinnän lajiin, on oltava syvällisesti perillä omasta osaamisestaan. Ja koettava siitä varmuutta. Pelkkä työ- ja koulutuskuviokerronta ei enää riitä. On kerrottava proaktiivisesti osaamisestaan. Kaikkialla, missä kulkee.