Grand Opening 20.9.2012

Jahas. Firman kotisivut ovat nähneet päivänvalon. Vaikka yrityksen virallinen perustamispäivämäärä on toinen, tuntuu, että vasta nyt se on oikeasti olemassa. Kaiken kansan nähtävänä ja arvioitavana. Olen nyt julkisesti luvannut toimia tietyllä tavalla, tiettyjen asioiden puolesta. Sellainen velvoittaa hyvällä tavalla. Toisaalta olo on kuin olisi juuri synnyttänyt kolmannen lapsensa: tunteikas, helpottunut, innostunut, jännittynyt ja nöyrän kiitollinen. Minut ketkä tuntevat, toteavat varmasti äitinsä näköiseksi. Persoona on kuulemma yhä kovempaa valuuttaa työelämässä. Sillä mennään sitten. Leivän toivossa.

Hempeilyt sikseen. Tosissaan olen liikkeellä. Useamman vuoden olen kerryttänyt evidenssiä 2000-luvun työikäisen yksilön ammatillista tarpeista. Ensinnäkin aikuinen työssäkäyvä ihminen tarvitsee kokonaisvaltaisempaa tukea työssään ja urallaan, mitä suurin osa saa kehityskeskustelujen, työyhteisökoulutusten tai vaikkapa perinteisten tyhy-päivien nimissä. Toiseksi alituinen kouluttautuminen alkaa nopeasti maistua puulta, jossei siihen puhalleta yksilöllistä henkeä ja päivitettyjä toteuttamistapoja. Jatkuva oppiminen voi innostuksen puuttuessa johtaa loppuunpalamiseen. Henkilöstön kehittämisen, sitoutumisen ja suorituskyvyn, yksilöllisen uraohjauksen, työurien pidentymisen, mielekkään oppimisen ja työn merkityksen välisessä maastossa on tarpeen alkaa tapahtua innostavaa ja pedagogisesti kunnianhimoista, symbioottista liikehdintää.